Alotus on aina vaikein kaikessa, niin blokia kirjoittaessa ja elämässä vaikeiden valintojen edessä. Kun alkuun pääsee kaikki sujuu taas hyvin siihen asti kun on puolessa välissä kirjoitusta ja onnistuu hävittämään tekstin..no uusi yritys..ei pidä luovuttaa. Nyt mun pää on tyhjä ja kaikki ajatukset on kadotetussa tekstissä..nohh.

Tänään on keskiviikko, heinäkuu on loppumaisillaan. Mä oon kiirehtynyt päivät, mennyt saman kaavan mukaan päivästä toiseen, mulla on kiire mun seuraaviin askeliin elämässä, sen takia mun ajatusmaailmakin on muuttunut, se on toivottavasti vaan väliaikasta. Mä ajattelen että kesä on jo muutenkin menetetty, mitä sitä enää edes yrittää. " Elämä on mahdollisuuksia täynnä" Joo mä tiedän, mutta tällä hetkellä mun mahdollisuudet on aikalailla sitä luokkaa että, onnistuuko tää nakkikastike vai ei? Joo onnistu se, mutta sehän ei tässä nyt ollut se pointti. Mun paikkakunta on pieni, ja se ei tiedä sanaa mahdollisuus, senkään takia mä en jaksa yrittää. Sitten mä jaksan yrittää kun mä oon siellä missä mulle annetaan mahdollisuuksia. Joten kai mä saan nyt hyvillä mielin lorvia ja syödä mitä tykkään? Eikä tarvi lähtee juoksulenkille? Nytkin sataa vettä kuka sinne nyt menis? Kenellehän mä juuri mun viisauksiani latelin "mä tykkään olla sateessa,se on ihanaa!" Eli kaikki on taas musta itsestä kiinni..huooh..Mielummin mä söisin koko kattilallisen ruokaa. 

Ensilumia odotellessa,heippa!

Ps. Sen nakkikastikkeen kanssa mä söin perunoita ja puolukkahilloo.